Täysi(n) Käsi(n)

Tänä vuonna emme askartele perinteiseen tyyliin äitienpäiväkortteja mummoille lasten kanssa. Sen sijaan halusin keksiä idean, jossa voisimme hyödyntää siskoni  babyshower -juhlien aktiviteettiin ostamiani kangastusseja . Kaupan hyllyjen välissä sain idean koristella lasten kanssa mummoille tiskirätit korttien sijaan ja palasin kotiin maatuvaisen tiskirättipaketin kanssa. Ja sitten vain piirtelemään! Ihan yksinkertaista minun muksujeni kanssa ei kylläkään ole piirtää tussilla materiaaliin, josta ei voi pyyhkiä mitään tai tuosta noin vain napata uutta jos menee pilalle. Meillä asuu jostain ihmeen paikasta geeninsä napanneita perfektionisteja, joten etukäteisvalmistelut olivat tarpeen. Kerroin jo etukäteen, että jos väärä viiva tulee, ei sitä saa pois ja sitten vain pitää yrittää keksiä siitä viivasta jotain muuta. Ei saa vetää raivareita eikä etenkään sotkea tussilla koko työtä, sillä rättejä oli juuri oikea määrä meidän mummoille. Yllättäen kaikki sujui hienosti! Pitihän sitä it

Monella paikkakunnalla on erilaisia kerhovaihtoja kotona päiväänsä viettävälle kotivanhemmalle ja lapsille. Jotkut käyttävät palveluja ahkerammin (kuten me) ja joillekin kerhoihin meneminen on ehdoton ei. Onneksi ei tietenkään ole mikään pakko kerhoon mennä, mutta yleensä  ehdoton nounou pohjautuu kokemukseen tai ennakkoasenteeseen siitä, että porukkaan on vaikea päästä mukaan. Kerhossa oli haarukkapainantaa.  Ensimmäisen kanssa kerhoon lähtemisessä oli kynnys, oikeastaan en edes ajatellutkaan sinne meneväni. Oli sellainen olo, että "eihän vauvan kanssa ole järkeä kerhoilla, kun ei se tee siellä mitään", mikä on kyllä sittemmin moni tavoin vääräksi todistettu ajatus. Ensinnäkin kerhoilu, vaikka onkin kivaa lapsille, hoitaa eniten äidin päätä. Vaikka toisinaan väsymys houkuttaa jäämään kotiin ja sosiaalisuus tuntuu uuvuttavalta ajatuksena, on kerhossa aina ollut kivaa ja juttuseuraa on löytynyt. Mielialakin on parempi, kun on saanut jutella aikuisten kanssa välillä, vai

Tämän keiton keittelin nopeasti eilen valmiiksi, kun  viikon ruokalistassa  luki lohikeitto ja perunoiden kypsyttämiseen ei ollutkaan aikaa. Tarkoitus oli siis väsätä ihan perinteinen lohisoppa, mutta arjen haasteet saivat aikaan tämän oikein maukkaan ja lapsille hyvin maistuvan keiton. Ainekset tähän heitin ihan hatusta, ja mieskin kehui makua, vaikka nirsomman sorttinen onkin. Lohinuudelikeitto lasten makuun 1/2 sipulia pieneksi pilkottuna  2  valkosipulinkynttä  300 g lohisuikaleita  (maustamaton) 1 rkl soijakastiketta Ripaus sitruunapippuria/valkopippuria 1-2 dl porkkanaraastetta 1 PSS pakasteparsakaalia (pieni pakastepussi) 2 pkt nuudelia  1 kasvisfonduekuutio --> kuori ja pieni sipulit pannulle, kuullota öljyssä. Lisää lohisuikale ja kypsennä hetki. Mausta. Lisää porkkanaraaste ja pakasteparsakaali. Anna muhia hetki. Lisää pannulle tilkka vettä ennen keittoon laittoa, nii  kaikki maut irtoavat pannusta keittoon. ---> kiehuta vesi. Lisää nuudelit ja kasvi

Meillä on pidetty aivan timanttisesti sujunut unikoulu! En voi uskoa näitä tuloksia, meillä nukutaan yöt! Meidän yöt alkoivat olla jo pelkkää tissi suussa nukkumista, jonka seurauksena minulla alkoi selkä kipuilla ja yö kului jatkuvasti heräillen. Miehellä oli pidempi vapaapätkä, ja hän oli motivoitunut valvomaan tarvittaessa  (yövuorotyöläisen ei tarvitse edes väkisin valvoa, kun rytmi on jo valmiiksi aamuöinen). Aluksi sovimme yhteiset säännöt: Yötä lyhennettiin vähän, koska yöllä jatkuvasti syömään tottuneen vatsa voi kokea nälkää, ennen kuin tottuu olemaan ruuatta. Yöajaksi sovittiin 21.30-06.00. Sen ajan minä pysyn poissa ja isi on puikoissa! Yöllä tarvittaessa tuttipullosta vettä, ekana yönä ehkä vähän korvikettakin Vaikein juttu: minä en saa rynnätä "pelastamaan " tissien kanssa, vaikka kuinka hoidettaisiin. Isi pärjää kyllä. Vauva nukkuu omassa sängyssä Isommat lapset olivat vauvan "yökoulusta" tosi innoissaan, sillä olin menossa yöksi heidän

Viime viikko menikin ohi nopeasti, ja ruuat tehtiin täysin suunnittelematta. Blogikin jäi vähän heitteille useammaksi päiväksi, kun ohjelmaa oli sen verran paljon. Tällä viikolla jatketaan taas suunnitellummin. Näin meillä syödään tällä viikolla päivällistä: MA: broilerkepakot ja veneperunat TI: lihaperunasoselaatikko KE: lohikeitto TO: kasvisrisotto PE: kiinalaiset lihapullat ja nuudeli Makaroniruoka jäi nyt pois, viikonloppuna syötiin parikin sellaista. Perjantain ruoka on jälkeen poikien toive, kiinalaisiin lihapulliin tulee lisäksi bambunversokastike. Papuja kuulemma pitää laittaa myös, kävi toive. Edellisen viikon löydät  tästä! Hyvää viikkoa!

Kiire ja paniikki. Kiireinen paniikki. Paniikkinen kiire. Sellainen on lapsiperheessä. Usein. Aina pitää ehtiä. Kouluun, neuvolaan, kerhoon, kylään, töihin... jne. Ollaan jo myöhässä. Usein. Hermoja kiristää. USEIN. Kolmen pienen ihmisen, kahden aikuisen ja koiran taloudessa aikataulu on lupaus katastrofista. Kasvatusalan ammatistani huolimatta en ole onnistunut kasvattamaan lapsistani kovinkaan vikkeliä siirtymätilanteissa. Vaikka koko päivä olisi valuttu sohvalla hokemassa "muleioomitääntekemistä", niin lähdön hetkellä koululainenkin kiinnostuu vauvanleluista, ja hokema vaihtuu fraasimaiseen, täysin tyhjiin lupauksiin perustuvaan "ihankohta" -ilmaisuun. Keskimmäisellä on tyypillisesti juuri se yksi ja ainut oikea auto hukassa juuri silloin, ja ilman sitä ei vain voi lähteä. Jos jollain ihmeen konstilla (lue "lahjomalla keksillä/ peliajalla") saan isot valmiiksi, niin jokainen vauvan kanssa joskus lähtöä tehnyt voi vain arvata, mikä alkaa haista sillä h